Lasin sammutusprosessissa lasituote lämmitetään siirtymälämpötilaan T, yli 50–60 °C:seen, ja sitten se jäähdytetään nopeasti ja tasaisesti jäähdytysväliaineessa (sammutusväliaineessa) (kuten ilmajäähdytteinen sammutus, nestejäähdytteinen sammutus jne.). Kerros ja pintakerros synnyttävät suuren lämpötilagradientin, ja lasin viskoosinen virtaus vähentää syntyvää jännitystä, jolloin lämpötilagradientti syntyy, mutta jännitystilaa ei synny. Lasin todellinen lujuus on paljon pienempi kuin teoreettinen lujuus. Murtumismekanismin mukaan lasia voidaan vahvistaa luomalla lasin pinnalle puristusjännityskerros (tunnetaan myös nimellä fysikaalinen karkaisu), joka on mekaanisten tekijöiden merkittävän roolin tulos.
Jäähdytyksen jälkeen lämpötilagradientti vähitellen poistuu ja rentoutunut jännitys muuttuu paremmaksi jännitykseksi, mikä johtaa tasaisesti jakautuneeseen puristusjännityskerrokseen lasin pinnalle. Tämän sisäisen jännityksen suuruus liittyy tuotteen paksuuteen, jäähdytysnopeuteen ja laajenemiskertoimeen. Siksi uskotaan, että kun ohut lasi ja lasi, jolla on alhainen laajenemiskerroin, on vaikeampaa sammuttaa sammutettuja lasituotteita, rakenteellisilla tekijöillä on merkittävä rooli; mekaanisilla tekijöillä on merkittävä rooli. Kun sammutusväliaineena käytetään ilmaa, sitä kutsutaan ilmajäähdytteiseksi sammutukseksi; kun sammutusväliaineena käytetään nesteitä, kuten rasvaa, silikoniholkkia, parafiinia, hartsia, tervaa jne., sitä kutsutaan nestejäähdytteiseksi sammutukseksi. Lisäksi sammutusväliaineena käytetään suoloja, kuten nitraatteja, kromaatteja, sulfaatteja jne. Metallin sammutusväliaineena käytetään metallijauhetta, metallilankaharjaa jne.
Julkaisun aika: 30.3.2023